Kemin Seudun Viskin Ystävät
Skotlannin matka 7.-13.6.2009
MATKAKERTOMUS
Osanottajat:
Hiltunen Juhani
Leppälä Jussi
Kemppinen Kauko
Kemppinen Talvikki
Kuukasjärvi Ilkka
Kuukasjärvi Arja
Mäkinen Arvo
Mäkinen Hilkka
Nevala Arto
Nevala Aini
Rosenlund Jussi
Rosenlund Liisa
Räisänen Vesa
Räisänen Pirjo
Sirkiä Kai
Marttala Helena
Toivanen Timo
Toivanen Leea
Tähtinen Erkki
Rauta-Tähtinen Eeva-Liisa
Sunnuntai 07.06.09
Lähtö tapahtui Helsinki-Vantaalta 7:50, koneen vaihto oli Lontoon Heathrowssa ja saapuminen Edinburghiin klo 13 paikallista aikaa. Heathrowssa maahantulo ja tullimuodollisuudet olivat varsinainen elämys. Jonotusta riitti, passia esiteltiin useallakin tiskillä ja nestepakkaukset tarkastettiin tämän tästä. Välillä meidät kuvattiin arkistoihin. Aikaa terminaalien vaihtoon tarvittiin vähintäänkin puolitoista, jollei kaksi tuntia.
Edinburghin lentoasemalla odotti tilaamamme Wedgewood Travelin bussi ja lähdimme syömään The Boat House bistroon, South Queensferryyn, joka sijaitsi vain vartin ajomatkan päässä. Tarjolla oli vuohenjuustoa ja possunkylkeä lisukkeineen. Ruoka oli maksettu etukäteen ja niinpä saimme sen eteemme hyvinkin nopeasti. Yleisesti ottaen kaikki olivat tyytyväisiä ruokaan ja myöhemmin matkaa jatkettiin hyvin ravittuina. Ravintola oli idyllinen ja sisustukseltaan merihenkinen. Näköala aukesi, kaiketi maailman ensimmäiseen, teräsbetonisiltaan. Olihan viritelmä. Kyseinen silta, Worthinvuonon silta, yhdistää Edinburghin kaupungin Fiven niemimaahan
Suunnilleen 130 km Edinburghista pysähdyimme Midlandsissa ??- joka erottaa Skotlannin Alamaan (Lowlands) Ylämaasta (Highlands) - sijaitsevalla Blair Castle-linnalla. Vanha linna, jolla on hieno historia. Linna on museokohde ja siellä on paljon katsottavaa. On erilaisia saleja, jotka on sisustettu teemojen ja aikakausien mukaan. Tänne tullessa saimme yhden harvoista sadekuuroista päällemme. South Queensferryssä meni hieman liikaa aikaa, joten meillä ei nyt tällä kertaa ollut mahdollisuutta tehdä kierrosta linnassa, joka sulki ovensa juuri saapumisemme aikoihin. Niinpä oli tyytyminen linnan katseluun vain pihamaalta käsin. Jos vain toiste tulee mahdollisuus täällä käydä on syytä varata aikaa tunti tai parikin. Viereisessä Pitlochryn kylässä oli muutama hyvä ja kaunis hotelli ja ruokapaikka, joten ruokailla olisimme voineet myös täällä, mutta tätähän emme tienneet.
Jatkaessamme matkaa linnasta olikin portit jo suljettu kunnon ketjuilla ja riipulukoilla. Olimme hetken jumissa portin takana, ennenkuin löysimme kiertotien ulos linnan alueelta.
Kuten Edinburghista linnalle, matkaa jatkaessamme, maisemat jatkuivat todella kauniina ja jylhinä. Viimeistään tässä vaiheessa kaikille alkoi selvitä mitä tarkoittaa Skotlannissa Highlands.
Ylämaan pääkaupunki Invernessissä olimme klo 19 tienoissa, Columba -hotellimme sijaitsi aivan ydinkeskustassa Ness-joen rannalla. Illemmalla söimme kevyen iltapalan hotellin baarissa. Samalla saimme tietoomme puhelimitse hankitut Eurovaalien tulokset.
Oli myös ensimmäisten viskinmaistelujen aika. Highland Park (12 yo) sai suosiota, mutta baari oli hyvin varustettu muillakin laadukkailla viskeillä. Illalla ihmiset myös kävivät lähibaarissa yömyssyillä, siellä jopa tanssahdeltiin paikallisen musiikin ja Schiehallion –yhtyeen tahdissa. Tästä pubista tuli melko suosittu – se oli meidän ”halpa paikka”.
Maanantai 08.06.09
Ensimmäinen skottilainen aamiainen. Aamiainen oli runsaampi kuin uskalsimme odottaa. Tosin kyllä melko raskas pekoneineen ja makkaroineen. Päivä alkoi pienen pulman kera, koska emme saaneet bussikuljetusta järjestettyä ensimmäiseen vierailukohteeseen, joka oli Black Isle Brewery. Hieman karttoja tutkiessamme totesimme, että täysi taksi ei tule kustantamaan päätä kohti kovinkaan paljon. Takseja tilattiin.
Ensimmäinen vierailukohde oli siis Black Isle Brewery, alueen ainoa panimo, jonne meidät oli kutsuttu vierailulle. Olemme siellä ennen puolta päivää. Kierros oli todella mieliinpainuva. Pienissä pöntöissä tehtiin satsi kerrallaan ja myöhemmin valmis olut siirtyi ”pullotuslinjalle”. Yksi mies liimasi tarroja pulloihin, yksinkertaisella, käsin käytettävällä laitteella. Nosti ne siitä sitten pullotuspöydälle viereensä. Toinen mies asetti pullot täyttötelineeseen kaksi kerrallaan. Käsin kahvat alas ja jo vain kaksi pulloa oli hetkessä täynnä. Seuraavalla pöydällä kolmas kaveri korkitti ne käsikäyttöisellä koneella yksitellen. Pullo siitä sitten panimon pahvilaatikkoon ja siinäpä se pullotuslinja sitten olikin. Uskomaton suoritus, että myyntiin tulee niinkin suuri tuotanto, jolla kuusi miestä saa toimeentuloonsa.
Panimolla on jo uudet tuotantotilat saman kunnan alueella. Rakennukset ovat jo valmiina ja lähdekaivokin porattu. Tuotantolinja tulee olemaan automaattinen, tuotanto tuhat pulloa tunnissa. Edistys lienee huomattavaa.
Myymälästä sai ostaa mukaansa esimerkiksi panimon hyviä oluita ja kaikki jotain tuliaista löysivätkin. Yksi paikan erikoisuus oli olutsaippua.
Panimon kaikki raaka-aineet tulevat paikallisilta tiloilta, jotka, samoin kuin omakin tuotanto, ovat kaikki luomua. Humalat ja hiiva kylläkin tulevat eri puolilta maailmaa hyvän laadun ja maun takaamiseksi, mutta nekin ovat luonnonmukaisia.
Otimme taas muutaman taksin ja pysähdyimme matkalla kauniissa Beaulyn kylässä lounaalla. Paikka oli The Priory Hotel ja meitä odotettiin klo 14. Lounaslista oli todella monipuolinen ja kaikki löysivät hyvät ruoat. Rohkeimmat ottivat perinneruoka haggista – ja myös söivät sen. Haggis paistetaan lampaan mahalaukussa ja sen täytteenä on yleensä kaurahiutaleita, lampaan maksaa, keuhkoa, sydäntä ja ihraa, sipulia, mausteita ja suolaa.
The Priory Hotellista saimme aikataulut paikallisbusseihin. Bussi oli myöhässä, mutta pääsimme kuin pääsimmekin Glen Ordin tislaamolle. Tislaamokierroksesta tuli pienen myöhästymisen johdosta lyhyehkö, mutta täytti kaikki odotukset, hyvin ohjattu kierros maisteluineen. Myymälä oli todella hyvin varusteltu. Monipuolista matkamuistoa oli kaupan. Löytyi muun muassa The Singleton Single Malt of Glen Ord 12 yo. Tätä viskiä ei saa muualta kuin Aasian markkinoilta, johon se on tarkoitettu ja lisäksi tästä valmistajatislaamon myymälästä.
Olimmekin sitten valmiit palaamaan Invernessiin. Kun nyt olimme oppineet käyttämään paikallisia liikennevälineitä, bussilla jatkoimme. Maantiet olivat kapeita ja mutkaisia, lisäksi kuskityttömme oli varmaankin sukua skottilaisille F1-kuskeille. Vauhti oli hurjaa ja ohitukset rohkeita, pysähdykset äkkinäisiä ja lähdöt räväköitä kiihdytyksiä. Kaikkia ei pelottanut.
Kiersimme yhden lahdenpoukaman, Beauly Firth, eivätkä välimatkatkaan olleet ylivoimaisen pitkiä. Kaunista maalaismaisemaa joka puolella ja siellä täällä suloisia lammaspallukoita syömässä tai nukkumassa.
Illansuussa monet tekivät vapaamuotoista tutustumista itse kaupunkiin ja tekivät myös ostoksia. Myöhemmin suuri osa porukkaa kävi yhdessä illallisella ja lopuksi tavattiin taas Columba -hotellin baarissa.
Tiistai 9.6.09
Tälle päivälle olimme varanneet yhteisen risteilyn Caledonian Canalilla ja Loch Ness järvellä. Matkustimme Jacobite- yhtiön bussilla rantaan mistä järvimatka alkoi. Bussikuski kertoi mukavasti juttuja ympäröivistä rakennuksista ja maisemista. Jacobite Spiritin tunnin elämysmatkaan kuului laivalla meno pitkin väitetystä merihirviöstään kuuluisaa järveä Urquhart Castlen raunioille. Rauniot sijaitsivat todella upeassa paikassa. Raunioiden lisäksi alueella oli myös iso ravintola ja matkamuistomyymälä. Sieltä meidät noukittiin bussilla takaisin hotellille. Matkalla pysähdyimme Loch Ness 2000 Monster Exhibition-näyttelyssä. Mielenkiintoinen multimediaesitys ja tietysti suuri myymälä.
Olimme takaisin Invernessissä hyvissä ajoin jo iltapäivällä. Viskiseuran hallitus piti illalla historiallisen kokouksen hotellin baarissa. Illan mittaan matkalaiset kävivät illallisella Invernessin eri ravintoloissa.
Invernessin erikoisuuksiin lukeutui internetpesula, jossa saattoi piipahtaa internetissä ilman pyykkiäkin.
Keskiviikko 10.06.09
Aamiaisen jälkeen lähdimme etukäteen tilatulla bussilla kohti Obania. Matkareitti seurasi suurelta osin Loch Ness-järven pohjoisrantaa. Maisemat olivat sen verran mahtavat, että harva raaski nukkua tai torkkua, vaikka olisi väsyttänytkin. Pysähdyimme matkalla lounaalle Fort Williamissa. Paikka oli Crannog Seafood Restaurant. Lounaalla oli tarjolla paistettua lohta ja uusia perunoita. Ravintola sijaitsi aivan järven yläpuolella ja ikkunoista avautuva näkymä oli taas upea. Myös näkymä naistenhuoneesta sai useat ottamaan kamerat esille ja kuvaamaan maisemia myös sieltä.
Lounaan jälkeen jatkoimme matkaa ja kun näimme Obanin, bussista kuului ihastuksen huudahduksia. Jo Inverness oli ollut kaunis, mutta Oban oli vielä upeampi. Kirjauduimme The Caledonia Hotelliin, joka sijaitsi hyvässä paikassa, pienen kylän pienessä keskustassa, hyvin lähellä lahtea ja rantakatuja. Lauttasatamakin oli aivan vieressä.
Ilta oli vapaa ja kaupungilta löytyi hyviä matkamuisto- ja viskimyymälöitä. Illallisen moni vietti pareittain ja osa yhdessä isommassa porukassa. Todella hyvän tuntuisia ruokapaikkoja oli paljon, esimerkiksi Coast-ravintola oli aivan erinomainen. Myös pubeissa oli kattavia ruokalistoja. Lahden rantatiellä oli muun muassa yksi pub, joka oli erikoistunut laatuviskeihin, viskikirjassa oli sata viskilaatua.
Pieni pettymys oli ennakkoon mainostettu The Oban Inn –ravintola, joka oli sulkenut ovensa lopullisesti.
Torstai 11.06.09
Ensimmäinen aamiainen Obanin hotellissa. Myös täällä aamiainen oli hyvin rasvaista sorttia, kuten Invernessissäkin. Nyt alkoivat jo raavaatkin miehet kaipaamaan aamiaiselle vihanneksia; salaattia ja kurkkua.
Tälle päivälle oli suunniteltu risteily Islayn saarelle. Kuljetusta ei onnistuttu järjestämään ja todellisuudessa aikataulutkaan eivät ehkä olisi olleet realistisia. Pari tislaamovierailua (Caol Ila, Laphroag) täytyi perua, joka oli monille pieni pettymys.
Vaihtoehtona lähdimme Isle of Mull-saarelle Caledonian MacBrayne -aluksella. Mullin saaren Craignuresta oli bussikuljetus Tobermoryn pikkukaupunkiin, joka on myös Mullin pääkaupunki.
Saimme ajan Tobermory-tislaamoon. Siellä ei ollut tällä hetkellä tuotantoa käynnissä, vaan jonkinlainen huoltotauko. Kierros ja maistelu olivat kuitenkin kohdallaan. Aulassa oli vielä pieni myymälä, jonka seinällä olevaan karttaan jätimme tarran Kemin kohdalle muistoksi vierailustamme.
Paluubussia odotellessa useat lounastivat paikallispubissa ja kuten oli jo totuttu, annoksissa ei ollut valittamisen sijaa. Koko, laatu ja hinta kohtasivat hyvässä suhteessa.
Lauttamatka kesti kolme varttia suuntaansa ja myös siellä tarjoilu pelasi hyvin, niin ruoan kuin virvokkeidenkin suhteen.
Oban-tislaamoon oli ollut kutsu, mutta se peruttiin, kun Islay vielä oli tapetilla. Kuitenkin muutamat yrittivät vielä käydä siellä. Tislaamohan sijaitsee aivan kaupungin keskustassa. Viimeiselle kierrokselle ei enää mahtunut mukaan, mutta ystävällinen myymälähoitaja tarjosi sinnikkäimmille takahuoneessa maistiaiset. Ostoksia kuitenkin tehtiin tislaamon myymälässä.
Ilta kului Obanissa viimeisiä ostoksia tehden ja tietysti illallisen merkeissä.
Perjantai 12.06.09
Lähdimme Obanista hyvissä ajoin kohti Glasgowia, matkaa noin 120 km. Matkareittimme kulki lähes koko matkan Loch Lomond-järven rantaa. Järvi ja alue kuuluvat osaksi luonnonsuojelualueeseen ja maantien varrella tuli vastaan turistikeskus poikineen. Maisemat olivat edelleen jylhät, vehmaat ja kauniit.
Inveraray oli seuraava pysähdyspaikkamme. Siellä on Loch Fyne Whisky Shop, jossa on tosi laaja valikoima laatutuotteita, ei pelkästään viskejä. Poikkesimme reitiltä tämän paikan online- ja postituspalvelujen vuoksi. Lähetimme postitse kotiin muutamia paketteja, kuten talven varalle maisteluviskejä ja joitakin privaattipakettejakin.
Täältä maasto alkoi madaltua, nyppylät loiventua ja pikkuhiljaa huomasimme olevamme Lowlandissa. Vehreää ja kaunista maastoa riitti edelleen.
Vielä viimeinen koettelemus: Auchentoshan -tislaamolle meidät oli kutsuttu klo 13.
Heillä oli vain muutama kuukausi sitten valmistunut Visitors Center. Vanhoihin tiloihin oli täysin uusittu todella hieno maisteluhuone ja erillinen myymälä. Ennen maistelua saimme tietysti perustiedot viskinvalmistuksesta ja Auchentoshan-tislaamon historiasta. (Auchentoshan: the corner of the field, pellon nurkka.)
Pieni yksityiskohta: Auchentoshan mainostaa monesti tuotettaan Skotlannin ainoaksi kolme kertaa tislatuksi. No, ainakin Springbankin tislaamo Campletownin kaupungissa valmistaa myös Hazleburn-nimellä kolmeen kertaan tislattua.
Glasgow oli viimeinen pysähdyspaikka ennen kotimatkaa. Ilmoittauduimme paikalliseen Radisson SAS-hotelliin. Nautimme viimeisen yhteisen illallisen hotellin Collage-ravintolassa. Hyvä ruoka ja hyvät viinit, puheiden kera, kruunasivat Skotlannin matkamme.
Lauantai 13.06.09
Hyvä ja monipuolinen Radisson SAS-aamiainen aloitti päivämme. Kotimatka. Lento lähti klo 14:25 Glasgowsta. Vaihto Heathrowssa, tällä kertaa hieman helpommat muodollisuudet ja Helsinki-Vantaalla olimme 23:15 paikallista aikaa.
Muuta
Jokaisessa vierailukohteessa lahjoitimme nimikirjoituksin varustetun Lumilinna-kirjan, Kemin turistiesitteen ja tietysti viskiseuramme, tätä reissua varten suunnitellun viirin.
Kaikki olivat hyvin tyytyväisiä matkaan. Ilmat suosivat, maisemat olivat hengähdyttävän kauniita ja vastaanotto joka paikassa oli sydämellinen.
Kaikki etukäteen tilatut palvelut toimivat, bussikuljetukset, hotelli- ja ruokavaraukset. Myös lennot olivat hyvin aikataulussa.
Hankalin solmukohta oli pakollinen piipahdus mennen tullen Lontoon Heathtrowlla, koska Suomesta ei tällä hetkellä ole suoria lentoja Skotlantiin. Suora lento olisi ollut monessa mielessä helpompaa ja mielekkäämpää.
Viikossa näimme ja koimme paljon, mutta paljon jäi näkemättäkin, joka herätti keskustelua uudesta Skotlannin matkasta tulevina vuosina. Vinkkinä Skotlantiin matkaaville voi sanoa, ettei kannata jumiutua suurkaupunkeihin Edinburghiin ja Glasgowiin, vaan matkata ylämaiden ihastuttaviin pikkukaupunkeihin ja/tai Hebridien saarille länsi-Skotlantiin.
Tämähän ei tule olemaan viimeinen viskimatkamme. Nyt lähdimme noviiseina, mutta kokemusta keräämällä seuraavien vuosien matkat tulevat onnistumaan aina vain paremmin ja paremmin. Lopulta teemme tästä taidetta.